Seinässä näkyi Neitsyt Maria ©

Ajoimme mökille juhannusta viettämään. Siellä olisi melkein koko sukuni. Tunsin pientä ylpeyttä saadessani tuoda Panun mukanani. En ollut esitellyt koskaan ketään suvulleni, eipä sillä, että olisi ollut ketä esitelläkään. Muut serkkuni olivat raahanneet ties ketä aina mukana.
Panu jätti auton kahden muun auton viereen tien syrjään. Herätin pikkusiskoni takapenkiltä. Se oli välttämättä halunnut tulla meidän kyydissä, kuulemma Panun autossa oli paremmat penkit nukkumiseen. Nea tosin pystyi nukkumaan missä vain.
-Sieltäkös Ninja ja Neanilla tulee, niin ja onhan siellä se poika, mummu oli heti valppaana huutelemassa ja kertomassa kaikille.
Otin Panua kädestä, se kumminkin irrotti otteensa ja ryhtyi hääräämään tavaroiden kanssa. Jaha, ajattelin. Panu ei useinkaan välittänyt muiden silmien edessä hellittelystä, tai juuri mistään näkyvällä paikalla tapahtuvasta fyysisestä kontaktista. Otin tyynyni ja kassin, jossa oli omat tavarani.
-Nea, otapa omat tavarasi, ei sinulla ole kuin tuo reppu, ihan hyvin voit kantaa sen, huusin Nean perään kun se lähti jo hyppelemään saparot heiluen mummon luo.
-Minne nämä viedään? Panu kysyi samalla tökkien minua omalla tyynyllään reiteen.
-Me nukutaan varmaan toisessa aitassa, joten eteenpäin vaan, sanoin ja lähdin kantamaan tavaroita.
Nea tuli kiltisti vastaan ja otti reppunsa kädestäni. Se oli viisivuotiaaksi ihan järkevä ja tottelevainen. Isä oli sanonut, että se katsoo minua niin ylöspäin, että se uskoo minua paremmin kuin äitiänsä.
Isä ja minun äiti olivat eronneet kun muutin opiskelemaan muualle. Usein minusta tuntui, että vain minä olin pitänyt heitä yhdessä. Isä oli tuntenut Agnesin jo kaksi vuotta ennen äidin ja isän eroa. Ensin ajattelin, että Nea oli pantu aluille jo silloin, mutta se ei ollut isän. Isä oli adoptoinut Nean kun Anges ja isä olivat menneet naimisiin vuosi sitten.

-Tuntui kivalta olla sun eka, Panu sanoi.
En ollut sanonut Panulle, etten ole enää neitsyt. Ei se tiennyt koko Jaskasta mitään. Suutelin Panua pitkään ja silittelin sen sitten uneen. Join laukkuni kätköstä monta huikkaa raakaa viinaa. Otin tupakat taskusta ja menin ulos tupakalle laiturille. Katselin auringonnousua. Kokko oli palanut komeasti loppuun ja jättänyt kasan mustaa tuhkaa jäljelle. Rannassa näkyi yksi makkara. Sakke tuli tuhisten puskasta häntää heiluttaen.
-Kato Sakke makkara. Syö, ota, osoittelin makkaraa rannassa.
Sakke jolkutti veteen ja hotki makkaran nopeasti suihinsa. Yhtäkkiä tunsin kädet ympärilläni. Tuoksu ei ollut Panun, se oli Heka! Pyörähdin ympäri ja puhalsin savut vahingossa suoraan Hekan silmille. Hetken se katsoi minua muka vihaisena mutta sitten se otti päästäni kiinni ja suuteli. Olin ihmeissäni mutta vastasin suudelmaan siltikin. Nakkasin tupakan menemään. Kuulin kuinka se sihahti sammuessaan kun se osui veteen. Koko ajan, jatkaen suutelua, Heka työnsi minua kohti saunaa. Vaatteita lenteli jo rappusille. Manasin itseäni kun en kyennyt sanomaan ei. Tästä olin varmasti unelmoinut sitten teini-iän. Silti yritin vastustella kun Heka kiskoi alushousujani jalasta. Se kumminkin tukki suuni kämmenellään ja otti toisella kädellään housut jalastani. Yritin vielä pidellä housuista kiinni mutta Heka työnsi käteni pois.

Saunan pukuhuoneen sohvalle väsähtäneenä etsiskelin lattialta pikkuhousujani. En jaksanut nousta taikka katsoa, haroin vain kädelläni pitkin lattiaa. Helvetin viinat! Ei olisi pitänyt ottaa enää niitä huikkia. Heka oli tainnut nukahtaa. Housuja vetäessäni jalkaan tajusin mitä olin mennyt tekemään. Taas. Pystyikö tätä vertaamaan Jaskaan? Jaskaa en tuntenut, Heka oli sukua. Oliko tämä raiskaus? Oliko edellinenkään ollut? Onneksi Hekalla oli ollut kortsu. Se lötkötti limaisena lattialla. Otin sen kouraani ja lähdin mahdollisimman hiljaa, mutta vikkelään, pukuhuoneesta. Kävelin vihoissani vessaan ja pudotin limaisen kortsun reiästä. Pyyhin käteni paperiin. Pissasin perään ja nakkelin monta paperia päälle, ettei varmasti kukaan näkisi kortsua. Tuskin kukaan katselisikaan reiästä mutta kumminkin. Kurotin laiturin matalasta päästä veteen ja pesin käteni. Huuhdoin kasvojanikin. Nojasin pidemmälle ja painoin pääni veden alle.

Palasin Panun luokse. Yritin tulla mahdollisimman hiljaa, ettei Panu heräisi. Nakkasin housut jalastani ja pujahdin peiton alle Panun kainaloon.
-Sinun hiukset on märät, kävitkö sinä uimassa vielä? Panu kysyi hiljaa ja nukahti samantien vielä hiuksiani silittäen.
En saanut unta. Ajattelin vain, että mitä olin tehnyt, mitä oli tapahtunut, mitä Heka oli tehnyt. Ei näin olisi pitänyt käydä. Ei näin olisi saanut käydä. Oliko vika minun? Enkö estellyt tarpeeksi? Enkö tahtonutkaan estellä? Saiko Heka tehdä niin? Kertoisiko Heka Mimmille tai Panulle? Miten pystyisimme olemaan kun aamulla törmäisimme. Miljoona kysymystä vilisti päässäni. Tunsin itseni niin likaiseksi. Minun teki mieli mennä jynssäämään itseäni juuriharjalla. Olin likainen ja häpäisty. Tuijotin seinää ja kyyneleet valuivat silmistäni. Seinässä oli kuvio joka alkoi muistuttaa Neitsyt Mariaa. Minua huvitti. Nyt aloin nähdä pyhiä asioita, ei sillä anteeksi asioita saanut. Ei Panu antaisi anteeksi jos sanoisin nähneeni Neitsyt Marian, ei kukaan antaisi.