Mustelmamieli ©

Siellä missä Sanni asui ennen, tiedettiin varmasti milloin kassatyttö Mirja kävi hakemassa lääkäriltä e-pillerit, tai milloin Kari kävi vaivihkaa kiskalta ostamassa paketin SukiSukeja. Se oli hirveän ahdistavaa kelle tahansa. Sanni viivytteli pitkään lääkäriin menoa, oli kyseessä sitten mikä tahansa vaiva tai asia. Hänestä tuntui täällä isossa kaupungissakin edelleen sellaiselta. Häntä melkein pelotti aamun lehti. Että siellä lukisi isoin otsikoin: Sanni Onnenkivi kävi apteekista hakemassa raskaustestin. Isä saattaa olla melkein yhtä vanha kuin hänen ukkinsa.

Nimi puhelimen ruudussa sai Reean voimaan henkisesti pahoin. Se oli ukki.
-Mitähän sinä näin illalla soittelet? Reea vastasi puhelimeen.
-Ai sinulleko tämä menikin? ukki ihmetteli epäaidosti.
-No niinpä sattui.
-Voi minua höppänää. Kirstillehän minun piti soitella. No mitäpä sin…
-Minulla on kylpyvesi odottamassa, pitää mennä. Heippa! Reea keskeytti ja lopetti nopeasti.
Ei se ukki mitään vahingossa soitellut. Se teki sen vain Reeaa kiusatakseen. Reea nappasi musiikin matkaansa ja meni takaisin kylpyyn.
-Lisää juomista, madam? Reea hassutteli itsekseen, mutta tunnelma oli jo tipotiessään.
Reeaa alkoi itkettää. Hän puristi kipeää olkapäätään niin, että silmistä tippui tuskankyyneleitä. Kylvystä tultuaan hän huomasi pullon olevan melkein jo puolillaan. Kello oli puoli yksitoista. Reeaa alkoi vituttamaan entistä enemmän. Reea pyöritti korkin pois, nakaten sen kokonaan menemään ja joi suoraan pullon suusta. Maku sai hänet yskimään tehden kyljelle kipeää, mutta Reea ei välittänyt. Hän laittoi tahallaan muistoja herättävään musiikkia kesältä. Hän ei ollut uskaltanut kuunnella sitä pitkiin aikoihin. Vice/Versa alkoi.

Reea tuijotti tunti sitten kirjoittamaansa viestiä puhelimessaan, jonka oli lähettänyt Hessulle. Se oli tuskainen, sekainen ja hyvästit jättävä. Reealle riitti nyt. Hän joi vielä viimeiset pisarat pullostaan.

Sanni sai puhelimeensa viestin Reealta aamuvarhain. Se oli selvästi humalassa kirjoitettu. Sanni luki viestin moneen kertaan. Nyt ei selvästi kaikki ollut hyvin. Sanni nousi pirtin penkiltä ja huikkasi neulovalle mummolleen olohuoneeseen:
-Hei, mun pitääkin nyt mennä! Tuun taas vähän ajan päästä, niin voidaan kokeilla sitä pipoakin sitten!
Mummo heilutteli ohutta rannettaan heipaksi ja jatkoi keskittyneesti Sannin pipon neulomista.
-Et nyt vittu tee mitään, et tee mitään, Sanni hoki ääneen harppoessaan eteenpäin kivet lennellen.

Yhteystiedot

Mustelmamieli ©