Pomppasin ylös sängystä ja kuuntelin hetken. Oven raosta tuli valoa. Kuulin jonkun särkyvän. Sitten kiljumista. Huutoja, karjuntaa. Ryntäsin keittiöön. Äiti viskeli astioita seinään. Huomasin viinapullon ruokapöydällä.
-Voi luoja! huudahdin.
Pullo oli melkein tyhjä.
-Sika, sika, sika. Röh röh, äiti matki sikaa.
Se oli juuri viskaamassa lempilautastani seinään kun tartuin sen ranteeseen.
-ÄITI! Se on mun lempilautanen, sanoin rauhallisesti.
Äiti katsoi minuun.
-Ai anteeksi kulta.
Sitten se tarttui viinilasiin ja viskasi sen seinään.
-Hei, et sä voi tehdä noin. Kuulitko? Ole onnellinen, ettei me asuta kerros- tai rivitalossa, oltaisi muuten saatu häädöt varmaan miljoona kertaa. Äiti lysähti maahan ja alkoi kiskoa itseään tukasta. Sitten se karjui niin, että sylki valui suusta.
-Sun isäs on sika! PASKAPÄÄ SIKA! se huusi.
-Ootko sä taas puhunut sen kanssa? kysyin lujasti.
-No joo, äiti myönsi ja pyyhkäisi suupieltään.
-Ne lääkkeet tekee tällaista! Laittaa mut kuolaamaan kuin mikäkin koira! Sun isäs laittoi mut vaihtamaan lääkkeitä, te laitoitte. Te haluatte, että mä näytän ihan idiootilta, äiti alkoi epäillä ja syyttelemään.
-Hei, ne lääkkeet aiheuttaa suun kuivumista, en usko, että sun kuolaaminen siitä johtuu. Et vaan muista nielaista, selitin kuin lapselle.
-Näkä näää nää, äiti valitti.
Revin äidin ylös lattialta. Se kurotti viinapulloa päin mutta tyrkkäsin äitiä eteenpäin.
-Nyt sä meet nukkumaan. Tajuatko, että sä et saa juoda tuolla tavalla! Vastahan sä joit ne viinitkin mitkä sun piti viedä Onnille!
Syyttely ei auttaisi asiaa mutta minua hermostutti niin äidin käytös. Odotin parempaa jaksoa mutta juuri kun kaikki meni hyvin, äidin piti puhua isän kanssa ja silloin se päätyy aina myös juomaan.
Peittelin äidin sänkyyn. Menin takaisin keittiöön. Tartuin viinapulloon ja join loput suoraan pullosta. Katselin surkean näköistä keittiötä.