Veera lähti bileistä kohti kaupunkia saatuaan piikkinsä. Hän ei ollut varma näkikö oikein, vaikka olikin lähellä. Suihkulähteen luona seisoi Eemeli… ja Ulla! Veera käsitteli hetken asiaa ja lähti rivakasti kävelemään sivukadulle. Eemeli huomasi Veeran.
-Vittu, Veera on tuolla! Eemeli sanoi Ullalle.
-Veera! Eemeli lähti juoksemaan Veeran perään.
Veera itki.
-Älä nyt! Sinä kuvittelet aivan omiasi, Eemeli sanoi.
Veera kääntyi. Eemeli säikähti Veeran raivoisaa ilmettä.
-Tartteeko sun enää ihmetellä miksen tahdo enää elää, kun sä viet ainoan syyn siihen! Veera tyrkkäsi Eemeliä kauemmas.
-Kuule äläpäs tyttö, Eemeli tokaisi.
-Vittu sä et tiedä mitä sä puhut. Ootko sä taas aineissa? Eemeli syytti ja otti Veeran ranteesta kiinni.
-Vittu älä koske! Veera huusi.
Ulla seurasi järkyttyneenä sivummalta Eemelin ja Veeran tappelua. Eemeli kiskaisi Veeran hihan ylös.
-Sun suonet pullottaa jo, Eemeli sanoi vihaisena ja pettyneenä.
-Ihmettelen, että miksi sua kiinnostaa, miksi enää yritätkään! Veera sanoi ja tempaisi kätensä irti.
-Sitä minäkin ihmettelen! Eemeli sanoi vihaisesti ajattelemattomuuttaan.
-No mitä vittua sä sitten siinä enää teet? Veera murahti ja perääntyi.
-Älä mee minnekään! Eemeli huusi pahoillaan.
Veera kumminkin lähti kävelemään. Eemeli ei voinut hukata tilaisuutta Ullan kanssa ja meni takaisin Ullan luo.
-Mistä ihmeestä oli kyse? Oliko tuo muka Veera? Ulla kysyi järkyttyneenä.
-Oli se. Siitä minä tulin sinun kanssa puhumaan. Et tiedäkään mitä on tapahtunut.