Silta ©

Lähdin hiljaa huoneesta. Jäykkänä. Päässä heitti. Mietin mitä jäisi. Hain jääkaapista Leijonapullon lopun. Pojat pöydässä eivät näyttäneet huomaavankaan. Näin Danielin sohvalla. Se katsahti juuri kun menin nurkan taa ja avasin ulko-oven. Kuulin Danielin huutavan nimeäni. Nappasin kengät ulkoa ja lähdin kävelemään tummaan yöhön, kylmälle asfaltille laittamatta kenkiä jalkaan.
-Aino! Daniel huusi ulko-ovelta mutta olin jo kaukana.
Päässä jyskytti. Vastaan tuli auto. En väistä. Auto tööttäsi mutta väisti. Kun tiesin olevani kauempana Kirsin ja Teemun talosta, laitoin maiharit jalkaan. Kävelin jäykkänä. Tuntui kun silmät olisivat olleet räpsyttelemättä ollenkaan. Otin huikan viinapullosta. Silmät alkoivat vuotaa. En nähnyt eteeni. Otin tukea kaiteesta. Käsiin sattui. Lysähdin kylmälle karkealle asfaltille polvilleni. Itkin katkerasti. Miten Rami pystyi? Miten se voi? Avasin pullon ja join. Pitkiä hörppyjä, viimeiseen tippaan. Aamuauringon kajo alkoi nousta. Nousin ylös. Horjahdin ja otin tukea jostain kylmästä. Huomasin olevani sillalla. Katselin alas. Nousin kaiteelle. Nostin jalkani. Istuin kaiteen päällä. Heitin Leijonapullon alas maahan. Se rikkoutui sirpaleiksi. Silta ei ollut tarpeeksi korkea. Ei tarpeeksi korkea minulle. Laskeuduin alas ja jatkoin matkaa. En miettinyt sen isommin minne olin menossa, kävelin vain. Jotenkin tie kumminkin vei kotiin. Eteiseen päästyäni seisoin kauan siinä tekemättä mitään. Havahduttuani kävelin makuuhuoneeseen ja lysähdin sänkyyn. Nukahdin oitis.